Päihdepolitiikkaa ja muuta Kaiken muun ohella päihdepolitiikkaa ja uutisia, joita valtamediasta on turha etsiä

Huumeiden käyttöä ei voi kieltää

Enkä nyt tarkoita sitä, ettei kielloilla ole mitään vaikutusta käyttöön, vaan sitä, ettei valtion lainsäädäntövalta ulotu huumeiden käytön kieltämiseen.

Lähikuukausina on kuulunut järjen ääniä laittomien huumausaineiden käytöstä rankaisemisen järjettömyydestä. Näissä keskustelunavauksissa on kuitenkin unohdettu tyystin sellainen pikkuseikka, etteivät rangaistukset ole vain haitallisia ja tarpeettomia, vaan myös kiellettyjä perus- ja ihmisoikeuksien vastaisina.

Miten niin, kysyt? Kyseessähän on laittomat aineet, joten kyllähän niiden käytöstä on voitava rangaista! Meillä on kuitenkin sellainen juttu kuin perustuslaki, joka takaa tiettyjä perusoikeuksia. Suomi on lisäksi sitoutunut useampaan ihmisoikeussopimukseen, tärkeimpänä Euroopan ihmisoikeussopimus. Myös Euroopan unionin perusoikeuskirja takaa samanlaisia oikeuksia kuin oma perustuslakimme. Nämä perus- ja ihmisoikeudet rajoittavat sitä, mitä valtiovalta voi päättää. Ketään ei esimerkiksi saa mestata kadulla, vaikka sellainen laki säädettäisiin. Ketään ei saa myöskään rangaista siitä, että tämä on päättänyt sisäistää väärää päihdettä omaan kehoonsa.

Rangaistukset rikkovat oikeuksia useilla tavoilla. Käytön kielto itsessään rikkoo itsemääräämisoikeutta. Siis sitä perustavanlaatuista periaatetta, että ihminen saa ihan itse päättää omasta kehostaan ja mielestään. Käytöstä jaeltavat rangaistukset ja rikostutkinnassa käytettävät pakkokeinot taas rikkovat monia muita oikeuksia, kuten kotirauhan ja viestinnän suojaa ja oikeutta vapauteen.

Nämä oikeudet eivät tietenkään ole ehdottomia ja rajattomia, vaan niitä voidaan rajoittaa tietyin edellytyksin. Käsitellään kuitenkin ensin säädetyt oikeudet ja pohditaan kiellon perusteita niiden jälkeen.

 

Perustuslain ja sopimusten takaamat oikeudet

Itsemääräämisoikeus

Perustuslain 1 § mukaan Suomen valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapaudet ja oikeudet. Hallituksen esityksessä perusoikeussäännösten muuttamisesta HE 309/1993 yksilön vapauden todetaan sisältyvän "monien muiden oikeuksien käytön perustana oleva yksilön itsemääräämisoikeus eli vapaus määrätä itsestään ja toimistaan".

Perustuslain 7 § turvaa jokaiselle oikeuden henkilökohtaiseen vapauteen. Tällä tarkoitetaan tietenkin fyysistä suojaa, mutta perusoikeusuudistuksen mukaan myös itsemääräämisoikeutta: "Henkilökohtainen vapaus on luonteeltaan yleisperusoikeus, joka suojaa ihmisen fyysisen vapauden ohella myös hänen tahdonvapauttaan ja itsemääräämisoikeuttaan." Vastaavan oikeuden takaa osaltaan myös 10 § luvatessaan, että jokaisen yksityiselämä on turvattu.

Euroopan unionin perusoikeuskirja takaa vastaavat oikeudet 3 artiklassaan: "Jokaisella on oikeus ruumiilliseen ja henkiseen koskemattomuuteen." sekä 7 artiklassa: "Jokaisella on oikeus siihen, että hänen yksityiselämäänsä kunnioitetaan." Samoin säätää Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artiklassa: "1. Jokaisella on oikeus nauttia yksityiselämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta."

Kuten sanottua, jo pelkkä päihteiden käytön kielto rikkoo itsemääräämisoikeutta. Joissain keskusteluissa päihteiden käytön kieltoa on verrattu Suomessakin vielä ei–niin–kauan sitten voimassa olleeseen samaa sukupuolta olevien välisen seksin kieltoon: molemmissa on kyse oman kehonsa käytöstä johonkin, minkä joku muu kokee epäilyttävänä ja epämiellyttävänä, ja kumpikin tuntuu hyvältä. Homoseksiä koskevat kiellot ovatkin olleet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltävinä ja niiden on todettu rikkovan yksityiselämän suojaa. Laittomien huumausaineiden kielto ei syystä tai toisesta ole ainakaan minun tietääkseni päässyt koskaan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyyn.

Suomessa lakien perustuslaillisuutta valvotaan ainoastaan etukäteen: perustuslakivaliokunta antaa lausuntonsa lakiesityksistä, jotka niiden käsiteltäväksi viitsitään viedä. Huumausaineita koskevia lakeja ei jostain syystä ole käsitelty perustuslakivaliokunnassa kuin yhden kerran: vuoden 1956 huumausainelakia säädettäessä. Tällöin valiokunta totesi, että käytön kielto rikkoisi omaisuuden suojaa, eikä sen syvällisempään perusoikeuskeskusteluun ollut tarvetta. Tämän jälkeen huumausainelaki on uusittu kolmasti: vuosina 1972, 1993 ja 2008. Millään kerralla ei perustuslakivaliokunta ole käsitellyt esityksiä. Myöskään 1992, kun hallitus siirsi huumausainerikokset huumausainelaista rikoslakiin, ei perustuslakivaliokuntaa häiritty.

Kotirauha

Perustuslain 10 § turvaa yksityiselämän lisäksi myös kotirauhan, sekä kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuuden. Samoin tekee EU:n perusoikeuskirjan 7 artikla ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla.

Kotirauhaa rikotaan kotietsinnöillä, joita poliisi on tehnyt mm. chiliä kasvattaneen Piraattipuolueen aktiivin kotiin, koska remppamies oli pitänyt huonekasveja vähintäänkin epäilyttävinä. Korkein oikeus on jo puuttunut kotietsintöihin huumausaineen käyttörikosepäilyn perusteella ennakkopäätöksessään KKO:2014:58. Päätöksessä ei tosin päästy käsittelemään perusoikeuksia, koska kotietsintä oli jo pakkokeinolain säätämän suhteellisuusperiaatteen vastaista. Tilastokeskuksen mukaan kotietsintöjen suorittaminen on puolittunut vuodesta 2013, mutta silti niitä suoritetaan toista tuhatta vuosittain.

Kotietsinnän yhtenä edellytyksenä on muuten epäily rikoksesta, josta ankarin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta. Huumausaineen käyttörikoksesta ankarin rangaistus on sattumalta juuri tämän verran.

Viestinnän suoja

Samat pykälät kuin edellä suojaavat myös yksilön viestintää, eli takaavat kirjesalaisuuden ja sen, ettei puheluita, sähköposteja ja pikaviestejä urkita. Käyttörikoksen perusteella ei ole sallittua harjoittaa pakkokeinoja, joilla näitä oikeuksia rikottaisiin, mutta joissain tapauksissa käyttörikokseksi laskettavaa tekoa tutkitaan huumausainerikoksena, jolloin pakkokeinovalikoima laajenee kattamaan muun muassa televalvonnan ja teknisen kuuntelun.

Oikeus vapauteen

Perustuslain 7 §:n turvaama henkilökohtainen vapaus tarkoittaa itsemääräämisoikeuden lisäksi myös kirjaimellisesti oikeutta kulkea vapaana. Saman oikeuden takaa EU:n perusoikeuskirjan 6 artikla: "Jokaisella on oikeus vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen." sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artikla tasan samoin sanoin. Vuosittain Suomessa suoritetaan n. 100 kiinniottoa, lähes 1000 henkilönkatsastusta ja reilusti toista tuhatta henkilöntarkastusta huumausaineen käyttörikosepäilyn perusteella. Vankeusrangaistuksia on tuomittu yhteensä 11 vuodesta vuosina 2009–2016, mutta koska rangaistuksien pituudet ylittävät paikoin sen, mitä käyttörikoksesta olisi mahdollista korkeintaan tuomita, on tuomioissa mukana myös muita rikoksia. Valitettavasti tilastokeskus ei tilastoi riittävällä tarkkuudella.

Sivistykselliset oikeudet

Perustuslain 16 § velvoittaa julkista valtaa turvaamaan "jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta".

EU:n perusoikeusasiakirja takaa samat oikeudet 14 ja 15 artikloissa ja Euroopan ihmisoikeussopimus takaa oikeuden koulutukseen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 2 artiklassa. Oikeutta työhön ei ilmeisesti ole katsottu ihmisoikeudeksi, vaan perusoikeudeksi.

Muun muassa yliopistolain 43 a § sallii opinto-oikeuden peruuttamisen, jos "opiskelija ei terveydentilaltaan eikä toimintakyvyltään täytä 37 a §:n 1 momentin mukaisia opiskelijaksi ottamisen edellytyksiä". Vastaavat pykälät löytyvät myös ammatillista koulutusta ja ammattikorkeakouluja koskevista laeista. Hallituksen esityksen mukaan opiskelijan terveydentila ei täytä vaatimuksia, jos tällä on päihderiippuvuus. Jostain syystä terveystilan kriteerejä ei ole kirjattu lakiin asti. Saman lain 43 d § sallii huumausainetestauksen, *"jos on perusteltua aihetta epäillä, että – – opiskelijalla on riippuvuus huumeista." ja läjä muita edellytyksiä täyttyy. Nämä lait ovat käyneet perustuslakivaliokunnan käsiteltävänä, mutta se ei käsitellyt huumausaineriippuvuutta perusteena opiskelupaikan peruuttamiselle millään tavalla.

Oikeus työhön

Perustuslain 18 § takaa jokaiselle oikeuden "hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla."

Yksityiselämän suojasta työelämässä annetun lain 6–8 § käsittelevät huumausainetestausta työhön ottaessa ja työsuhteen aikana. Tämäkin laki kävi perustuslakivaliokunnassa, joka esitti esitykseen huomautuksia, ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunta jopa teki esitykseen muutoksia näiden huomautusten perusteella. Pykäliin lisättiin vaatimus testaamisen välttämättömyydestä, ja huumausainetestin tuloksesta saa ilmetä vain, onko työntekijä käyttänyt laittomia huumausaineita "siten, että hänen työ- tai toimintakykynsä on heikentynyt." Tämä on tärkeä lisäys, sillä se rajaa perusoikeuksien rajoittamisen tilanteeseen, jossa sille on jokseenkin hyväksyttävä peruste.

Huomattavaa kuitenkin on, että Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2006:2 Huumausainetestaus työelämässä sisältää liittenä J mallin huumausainetestistä annettavasta todistuksesta, ja tässä mallilomakkeessa ei ole rajausta "siten, että hänen työ- tai toimintakykynsä on heikentynyt." Ministeriö rikkoo siis perustuslain lisäksi myös lakia yksityiselämän suojasta työelämässä, kuten rikkoo jokainen lääkäri, joka mallin mukaisen lomakkeen allekirjoittaa ja jokainen työnantaja, joka lomakkeen ottaa vastaan.

 

Oikeuksien rajoitusperusteet

Kuten todettua, näitä oikeuksia on mahdollista rajoittaa. Rajoituksille on kuitenkin tiettyjä edellytyksiä, joita perustuslakivaliokunta on käsitellyn perusoikeusuudistuksen yhteydessä lausunnossaan PeVM 25/1994. Näitä edellytyksiä ovat muun muassa seuraavat:

  • Rajoitusten tulee perustua eduskunnan säätämään lakiin. Tämä tarkoittaa sitä, ettei esimerkiksi asetuksella voi rajoittaa perusoikeuksia.
  • Rajoitusperusteiden tulee olla hyväksyttäviä ja painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatimia.
  • Tavallisella lailla ei voida säätää perusoikeuden ytimeen ulottuvaa rajoitusta.
  • Rajoitusten on oltava suhteellisuusvaatimuksen mukaisia ja välttämättömiä hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi siten, ettei tavoite ole saavutettavissa perusoikeuteen vähemmän puuttuvin keinoin.
  • Perusoikeuksia rajoittaessa on huolehdittava riittävistä oikeusturvajärjestelyistä.
  • Rajoitukset eivät saa olla ristiriidassa Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa.

Alunperin huumausaineiden käyttö kiellettiin asetuksella vastoin lakia ja perustuslakivaliokunnan lausuntoa siksi, että Suomi oli liittynyt huumausaineyleissopimukseen. Vuonna 1972 kieltoa perusteltiin sillä, että kun on jo kielletty, kiellon purkaminen antaisi väärän signaalin. Nykyisen huumausainelain esitöiden mukaan huumausaineet ovat kiellettyjä siksi, että kansainväliset sopimukset kieltävät ne. Myös esitys huumausainerikoksien kirjaamisesta rikoslakiin perustelee rangaistuksia sillä, että kansainväliset sopimukset käskevät. Kansainväliset sopimukset kuitenkin käsittelevät lähes pelkästään huumausaineiden tuotantoa ja salakauppaa, ja sivuavat käyttöä vain ohimennen.

Käytännössä Suomi on siis kieltänyt huumausaineiden käytön siksi, että huumausaineiden käyttö on haluttu kieltää. Kiellolle ei ole mietitty perusteita. Kun ei ole perusteita, ei voida miettiä ovatko ne hyväksyttäviä perusoikeuksien rajoittamisen kannalta tai voisiko samaan tavoitteeseen päästä muillakin keinoin. Kun kielto on vain haluttu saattaa voimaan kansainvälisen sopimuksen velvoitteiden täyttämiseksi, ei ole ehditty miettiä, täyttääkö kielto mitään suhteellisuusvaatimuksia.

 

Kansainväliset huumausainesopimukset

Jos huumausaineiden käytön kielto perustuu Suomea velvoittaviin kansainvälisiin sopimuksiin, eihän tässä ole mitään tehtävissä? No, ei aivan niinkään.

Ensinnäkään sopimusten rikkominen ei sinänsä vaikuta olevan kansainvälisen diplomatian kannalta kovinkaan katastrofaalista: sopimusten alkuperäinen pääasiallinen päsmäri Yhdysvallat myy useassa osavaltiossa kannabista jokaiselle aikuiselle, joka sitä haluaa ostaa. Toisekseen, sopimukset eivät ole missään nimessä ehdottomia, vaan sisältävät varaumia.

Alkuperäinen vuoden 1961 huumausaineyleissopimus kieltää käytön, mutta ei velvoita sopimusvalvoita rankaisemaan siitä, ja hallussapidonkin on katsottu tarkoittavan myymis- ei käyttötarkoitusta. Vuoden 1988 huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan tehty yleissopimus ei ota kantaa käyttöön, vaan koskee nimensä mukaisesti kauppaa. Vuoden 1971 psykotrooppisia aineita koskeva yleissopimus velvoittaa 22 artiklassaan rankaisemaan kaikista sopimuksen vastaisista teoista, myös käytöstä.

Rangaistuksiin velvoittava artikla kuitenkin sisältää seuraavan varauman: "Ottaen huomioon sopimuspuolen perustuslain asettamat rajoitukset, sen oikeusjärjestelmän ja sisäisen lainsäädännön". Samoin vuoden 1988 rajoittaa seuraamusartiklaa sanoin "Huomioon ottaen kunkin sopimusvaltion perustuslain periaatteet ja oikeusjärjestelmän peruskäsitteet" ja vuoden 1961 yleissopimus sanoin "Huomioonottaen perustuslailliset määräyksensä".

Jos siis sopimusten sisältö on kansallisen perustuslain vastainen, noudatetaan kansallista perustuslakia. Yllä käsitellyt ihmisoikeussopimukset kuuluvat myös Suomen perustuslain piiriin perustuslain 74 § säätäessä perustuslakivaliokunnan tehtäväksi "antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin."

Sopimuksilla ei siis voida perustella niitä perus- ja ihmisoikeusrikkomuksia, joita huumausaineiden käytön vuoksi tehdään. Suomella ei ole perustetta olla ottamatta koko huumausainelainsäädäntöään uuten tarkasteluun ja poistaa laista kaikki perus- ja ihmisoikeuksien vastaiset kohdat.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän vinettoa kuva
Juhani Penttinen

Onko noin? Hieman pitkä kirjoitus mutta näkökulma mielenkiintoinen. Muistaakseni aikoinaan kieltolain ollessa voimassa oli alkoholin valmistus,myynti ja maahantuonti kiellettyjä mutta itse alkoholn käyttöä ei oltu sanktioitu. Voin toki olla väärässäkin. Olikohan alkoholin hallussapitoa määritelty rangaistavaksi? Kai tuo jonkun aineen käyttö edellyttää saman aineen hallussapitoakin ennen käyttöä?

Käyttäjän AnssiPajala kuva
Anssi Pajala

Hyvissä, perusteellisissa ja asiantuntevissa kirjoituksissa on se huono puoli, että ne jättävät usein varsin vähän kommentoitavaa.

Tässä tuli monta hyvää - periaatteessa suorastaan pakottavaa - syytä avata päihteitä koskeva lainsäädäntö uudelleen tarkasteltavaksi. Veikkauksia siitä, millä vuosisadalla tämä tapahtuu?

Käyttäjän RistoMikkonen kuva
Risto Mikkonen

Uruguayn valtio on perustellut uutta kannabispolitiikkaansa huumesopimuksien perusvelvoitteella eli ihmiskunnan terveyden ja hyvinvoinnin puolustamisella, mitä huumevalvontabyrokratia ei ole pystynyt toteuttamaan! Filippiinit on yksi esimerkki tästä kolossaalisesta epäonnistumisesta huumevalvonnan perustehtävässä. YK ei ole pystynyt lopettamaan huumesodan nimissä tapahtuvaa omien kansalaisten murhaamista eli törkeää ihmisoikeusrikosta huumesopimuksien nimissä.

Suomessa Aarnio-keissi on nostanut esiin tämän ongelman ilman, että edelleenkään tätä keissiä tarkasteltaisiin tällä yleisemmällä tasolla. Helsingin huumepoliisin ja Irti huumeista ry:n yhteisessä kirjassa "Huumepoliisin jalanjäljissä" (2015) yksi haastatelluista huumepoliiseista tunnustaa, ettei heidän tarkoituskaan ole saada ongelmakäyttäjiä parantumaan, KOSKA poliisi on riippuvainen vasikoista ! Nämä ovat poliisille arvokkaita tiedonlähteitä pimeiltä markkinoilta, jotka huumelaki on luonut.

Kansainvälisessä sopimusjärjestelmässä ihmisoikeudet ovat tärkeämpiä kuin huumesopimukset ja niihin perustuvat kansalliset huumelait, mutta tämä korruptio todellakin yltää aivan tuonne huipulle eli YK:n huumevalvontabyrokratiaan.

Toimituksen poiminnat